3.1. Diagnostiset kriteerit

Suomessa MS-diagnoosi asetetaan McDonaldin vuoden 2010 kriteerien mukaisesti. Usein käytetään termiä disseminoitunut ja sillä tarkoitetaan, että potilaalla on sekä useita oirejaksoja että useita löydöksiä keskushermoston alueella.

MS-taudin oirejaksolla eli pahenemisvaiheella tarkoitetaan potilaan kertomaa tai lääkärin toteamaa tapahtumaa, joka vaurioittaa keskushermoston myeliiniiä. Sekä oirejaksojen lukumäärä että paikallinen hajapesäkkeisyys päätellään esitietojen, potilaan voinnin ja magneettikuvan perusteella.

Selkäydinnestenäyte on edelleen keskeinen MS-diagnostiikassa. Sillä suljetaan pois tärkeimmät diagnostiset vaihtoehdot, etenkin hoidettavissa olevat infektiot kuten esimerkiksi borrelioosi. Aiemmin hajapesäkkeisyyden osoittamiseen tukena käytettiin usein ns VEP-tutkimusta. Nykyisin magneettikuva on pääosin korvannut tämän. VEP osoittaa kuitenkin edelleen tarvittaessa sairastetun näköhermotulehduksen jälkitilan.

Ensisijaisesti etenevällä eli primaaristi progressiivisella MS-taudilla on oma kriteeristönsä.

VEP = Visually Evoked Potential eli näköherätevaste