1.2. Perinnöllisyys ja ympäristötekijät

MS-taudin syntyyn tarvitaan sekä altistava perimä että tautimekanismin laukaiseva ympäristötekijä. Oireita edeltää usein voimakas stressi tai infektiotauti, joita pidetään sairauden käynnistävinä tekijöinä. Elimistö oppii tunnistamaan ja voittamaan infektion, mutta harhautuu myöhemmin luulemaan keskushermoston myeliiniä taudin aiheuttajaksi. Myeliini on hermosolujen haarakkeita eli aksoneita suojaava aine, joka parantaa sähköistä tiedonkulkua. Seurauksena on sama hyökkäys, jolla infektio voitettiin. Tällä kerralla tuhotaan kuitenkin myeliiniä. Reaktiotapa jää “muistiin” ja ajan kuluessa MS-taudin pahenemisvaiheet eli demyelinisaatiojaksot jatkuvat.

Moni näkee taudin perustan kiistatta autoimmuunimekanismeissa eli elimistön puolustusjärjestelmä hyökkää omia solujaan vastaan. Geneettinen tutkimus tukee tätä näkemystä.

Tulehduksen ohella MS-taudissa on rappeuttava osa. On jopa esitetty, että osalla potilaista hermosolujen rappeutuminen käynnistää tulehduksen ja olisi siten sairauden perusongelma. Näin saattaakin olla alusta alkaen nopeasti etenevän tautimuodon kohdalla.